Aamu Aulangolla…

4.3.2010 17.24 | sarirautio | Yleinen

Muistan fiiliksen kun muutimme yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä Hämeenlinnaan. Ensimmäinen retki Aulangolle, kansallismaisemaan, jota pohjoisen tyttö oli aikaisemmin katsellut vain oppikirjan kuvista ja Halosen tauluista, sai sydämen pakahtumaan. Jylhät kalliot, taivaita hipovat männyt, kimmeltävä järvi ja kaikkiaan, uskomattoman kaunis, puhdas luonto ruuhka-Suomessa. Ja kotiovelta kivenheiton päässä!

Puhumattakaan Hugo-everstin aikaansaannoksista, graniittilinna, näköalatorni ja tekosaaret top kolmosena omalla listallani.

Edelleen, aina kun meille tulee vieraita mistä päin maailmaa hyvänsä, Aulangon kiertoajelu ja Karhulinnan rappuset käydään kokemassa. Lenkkeilevien kavereiden kanssa pulahdus Lusikkaniemessä, talvisin ulkoilumajan avannossa, antaa pikantin lisän erinomaiseen liikkumismahdollisuuteen. Monipuoliset palvelut tietty mahdollistavat myös muualta tulevien nauttimisen huikeasta kokonaisuudesta.

Joskus pitää katsoa kaukaa nähdäkseen lähelle. Aulanko on jalokivemme, kaikkien yhteistä omaisuutta ja monella tavalla hyvinvoinnin lähde. Milloin kävit viimeksi?

Seutuyhteistyötä isoissa asioissa

18.2.2010 14.36 | sarirautio | Yleinen

Hämeenlinnan seudulle sopisi erinomaisesti STM:n sotekokeilu, Rauman, Kouvolan ja Pirkanmaan malliin. Nykyinen terveydenhuollon järjestämistapa seudulla on teennäinen ja väliaikainen ja hyötyisi ulkopuolisesta selvitysmiehestä. Olennaisinta on madaltaa raja-aitoja erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon väliltä ja vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Saumattomasti ja tehokkaasti toimivat hoitoketjut ovat asukkaiden ja yhteiskunnan etu.

 

Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden kokonaan uuteen tekemiseen, nyt tarvitaan seudulle taas sitä aktiivisuutta ja rohkeutta kokeilla ja kehittää uusia toimintatapoja, josta Hämeenlinnan seutu tuli valtakunnallisestikin tunnetuksi vuosituhannen vaihteessa.

 

Erikoissairaanhoidon säilyminen seudulla vaatii sen vahvistamista ja yhteen hiileen puhaltamista. Maakunnan sisäisen aluepolitiikan aika on ohi ja koko Kanta-Hämeen rakenne kahden yliopistosairaalan välissä etsii uutta roolia. Tehokas ja toimiva työnjako maakunnan sotealueiden, erikoissairaanhoidon ja erva-alueen välillä turvaa tehokkaat ja laadukkaat palvelut.

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen kehittäminen voisi olla se uuden seutuyhteistyön alku, jota päättäjät jokaisessa seudun kolmessa kunnassa ovat toivoneet. Ei Hattulan, Hämeenlinnan tai Janakkalan ehdoilla vaan seudun asukkaiden ja elinvoimaisuuden parhaaksi. Tämä kortti kannattaa katsoa ja etsiä omia ratkaisuja!

Sotekokeilu vastaus myös Kanta-Hämeen terveydenhuollon kehittämiseen?

18.2.2010 12.16 | sarirautio | Yleinen

Hämeenlinnan seudulle sopisi erinomaisesti STM:n sotekokeilu, Rauman, Kouvolan ja Pirkanmaan malliin. Nykyinen terveydenhuollon järjestämistapa seudulla on teennäinen ja väliaikainen ja hyötyisi ulkopuolisesta selvitysmiehestä. Olennaisinta on madaltaa raja-aitoja erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon väliltä ja vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Saumattomasti ja tehokkaasti toimivat hoitoketjut ovat asukkaiden ja yhteiskunnan etu.

 

Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden kokonaan uuteen tekemiseen, nyt tarvitaan seudulle taas sitä aktiivisuutta ja rohkeutta kokeilla ja kehittää uusia toimintatapoja, josta Hämeenlinnan seutu tuli valtakunnallisestikin tunnetuksi vuosituhannen vaihteessa.

 

Erikoissairaanhoidon säilyminen seudulla vaatii sen vahvistamista ja yhteen hiileen puhaltamista. Maakunnan sisäisen aluepolitiikan aika on ohi ja koko Kanta-Hämeen rakenne kahden yliopistosairaalan välissä etsii uutta roolia. Tehokas ja toimiva työnjako maakunnan sotealueiden, erikoissairaanhoidon ja erva-alueen välillä turvaa tehokkaat ja laadukkaat palvelut.

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen kehittäminen voisi olla se uuden seutuyhteistyön alku, jota päättäjät jokaisessa seudun kolmessa kunnassa ovat toivoneet. Ei Hattulan, Hämeenlinnan tai Janakkalan ehdoilla vaan seudun asukkaiden ja elinvoimaisuuden parhaaksi. Tämä kortti kannattaa katsoa ja etsiä omia ratkaisuja!

Varastettuja ja parastettuja ajatuksia ystävänpäivänä

14.2.2010 11.29 | sarirautio | Yleinen

Ystävä wikin mukaan tarkoittaa hyvää kaveria. Ystävällinen on suopea, hyväntahtoinen ihminen. Lähimäinen on läheinen ihminen, oman kansan jäsen, ystävä. Muukalaisiakin kannattaa kohdella kuten lähimmäistä.
Eilen kuulin erinomaisen puheenvuoron pastori Hilkka Olkinuoralta. Hän puhui tämän päivän ilmapiiristä, turvallisuudesta, uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Kuinka meillä voi olla yksinäisiä ihmisiä toisten keskellä? Mikä on kun ei ole ketään johon luottaa, jonka edessä voi olla ihan oma itsensä, epävarma, rikkinäinen tai kuten vanha sanonta sanoo onnellisuuttakaan ei saa näyttää. Ollaan vaan ihan muina miehinä…

Ystävä on läsnä, ystävä kuuntelee, ei tuomitse, neuvoo kysyttäessä, nauraa mukana ja tukee tarvittaessa. Kannustaa, innostaa ja jakaa. Ystävä on läsnä arjessa ja juhlassa.

Ystävyyttä, läheisyyttä ei voi yhteiskunta järjestää. Se meidän on hoidettava jokainen itse. Hyvää ystävänpäivää, ollaan ihmisiä toisillemme, tänään, huomenna ja aina ja iänkaiken aamen!

Hyvää Lainan päivää, ja muuta ajankohtaista

8.2.2010 12.36 | sarirautio | Yleinen

Tänään on Lainan päivä ja perinteisesti ainakin tänään muistetaan arvostaa suomalaista kirjastolaitosta. Erinomainen, tasa-arvoinen kaikille kuuluva peruspalvelu, joka lisää meidän sivistystämme ja hyvinvointiamme. Tuomelan kirjasto on meidän lähikirjastomme ja hyvä onkin. Onneksi muutaman vuoden takaiset lopettamisaikeet on unohdettu ja kirjaston merkitys koululaisille, alueen asukkaille ja kauempaakin tuleville on merkittävä. Pienen lähikirjaston turvallisuus ja tuttuus on myös iso asia omatoimista asiointia opetteleville koululaisille, joita Hätilän mäellä riittää. Lämmin kiitos ennen muuta asiantunteville ja ystävällisille kirjastovirkailijoille.

Palvelupisteiden yhdistäminen kirjastojen yhteyteen on hyvä ja kannatettava ajatus. Sitä kautta saadaan resursseja toiminnan säilyttämiseen ja kehittämiseen.

- päivän tympeä uutinen on ihmettely raiskaustuomioista ja niiden lievyydestä. Miten se oli, se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Kansanedustajat töihin, ja laki uusiksi. Raiskaus on aina rikos.

Kyllä maalla on mukavaa…

2.2.2010 10.56 | sarirautio | Yleinen

Kaksi uutista eilisestä HäSasta, ensimmäinen: ”Maaseutu autioituu samalla, kun yliopistokaupungit kasvavat. Tämä ilmenee tuoreesta tutkimuksesta, joka on osa Kunnallisalan kehittämissäätiön aluetutkimusohjelmaa.

Tutkimuksen mukaan tulevaisuuden kasvualueita ovat Helsingin kehyskuntien ohella lähinnä kuusi yliopistokaupunkia. Näihin kuuluvat Oulu, Tampere, Turku, Jyväskylä, Kuopio ja Vaasa ympäristöineen. Muualla kehityksen arvioidaan olevan joko heikosti kasvavaa tai taantuvaa.”

ja toinen..

”Hauholla elinkeinoasiamiehenä toimiva Erkki Alhainen epäilee, että nykytoimilla maaseudusta muodostuu vähitellen alue, jossa ihmiset käyvät vain viettämässä vapaa-aikaa. Häntä hämmästyttää, että Etelä-Suomenkin maaseutu on tyhjenemässä.”

Oikealle aluepolitiikalle on tarvetta. Maanviljelyn edellytykset, lähiruoka, virkistys ja matkailu, rantasaunat.. mistä kaikesta koostuu se Suomen omaleimaisuus ja suomalaisuus. Myös meillä Hämeenlinnassa on syytä pohtia kaupunkimme rakenteen tulevaisuutta, sitä alueiden omaleimaisuutta ja rikkautta että meillä on tarjota urbaania ympäristöä ja kauneinta suomalaista luontoa sekä erilaisia yrittämisen mahdollisuuksia. Myös maaseudulla.

Ei vastakkain vaan rinnakkain, erilaisia elämäntapoja.

Perusopetus on POP

1.2.2010 11.42 | sarirautio | Yleinen

Hämeenlinna sai vuodelle 2010 488 080, liki puoli miljoonaa euroa valtionavustusta ryhmäkokojen pienentämiseen. Lainaus ministeriön tiedotteesta: ”Ryhmäkoko vaikuttaa keskeisesti opetuksen laatuun. Ryhmäkoot on tärkeä pitää kohtuullisina myös taloudellisesti tiukkoina aikoina, sillä opettajalla on oltava riittävästi aikaa oppilaalle ja mahdollisuus huomioida hänen yksilölliset tarpeensa, Virkkunen muistuttaa.
Opetuksen järjestäjä voi käyttää valtionavustusta henkilöstön palkkakustannuksiin, jakotuntien lisäämiseen sekä resurssiopettajien lisäämiseen eli opettajien samanaikaisopetuksen järjestämiseen luokassa.”

Tuumasta toimeen, kuluvan lukuvuoden opetusryhmät ovat jo keskimäärin pienempiä kuin aiemmin. Perusopetukseen satsaamalla saadaan jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet ja parhaat eväät sinne toiselle asteelle, joko ammattikouluun tai lukioon.

Amis ja lukio- yhdessä vai erikseen?

28.1.2010 8.06 | sarirautio | Yleinen

Eilen kokoonnuttiin purevassa talvisäässä Ilomieleen pohtimaan kuntaliitossopimuksen aloittamaa toisen asteen uudistamisprosessia. Tähän mennessä tapahtunut siis:

1. Liittyneet kunnat päättivät tehdä laajan selvityksen toisen asteen koulutuksen (lukiot ja ammattikoulut) järjestämisen vaihtoehdoista.

2. Pieni virkamiestyöryhmä teki tilatun selvityksen vuoden 2009 aikana (löytyy kaupungin etusivulta)

3. KH päätti käynnistää selvityksen pohjalta valmistelun yhden lukion hallinnollisesta mallista ja aloittaa selvityksen /neuvottelut miten koko toisen asteen koulutus kannattaa järjestää, lasten ja nuorten lautakunta kävi toimeen.

Iso ja laaja asia, jossa on monta näkökulmaa. Olennaista on kysyä, mihin uudistuksella pyritään, mikä on muutoksen tavoite? Päämääränä tulee olla koko ikäluokasta huolehtiminen, se että jokaiselle nuorelle löytyy innostava, motivoiva ja sopiva koulupaikka peruskoulun jälkeen. Koulutus on investointi tulevaisuuteen ja sekä lukiota että amista tarvitaan yhtä lailla. Hallinnon uudistamisella pitää saada käytännön työhön, opiskelijoiden arkeen, jotain hyvää lisää. Tai lisää resursseja toimintaan. Muuten sitä ei kannata tehdä.

Eilisessä keskustelussa nousi esiin myös nuorten tarve kuulua porukkaan, olla ”hykkiläisiä”, lyseon kasvatteja… Yhteisöllisyyttä ei saa hukata tai unohtaa hallintoa uudistaessa. Luokattoman lukion ongelmat on syytä ottaa vakavasti isompaa yksikköä mietittäessä.

Monta asiaa punnittavana mutta muutamasta olen jo varma: mahdollisuuksien tasa-arvosta on pidettävä kiinni, nuorilla pitää olla valinnan mahdollisuuksia ja erilaisia väyliä opintielle tarvitaan. Sama kaikille ei ole oikein hyvä kenellekään….

28.1.2010 8.06 | sarirautio | Yleinen

Edelläkävijöitä tarvitaan!

6.1.2010 11.45 | sarirautio | Yleinen

Kävin rentouttavan ja mukavan joululoman toka vika päivänä Picasson näyttelyssä. Iltapäivä kului kuin siivillä, uskomattoman tuottelias ja monipuolinen taiteilija oli tuo Pablo. Taiteen tehtävä on herättää, haastaa, yllättää ja auttaa hahmottamaan todellisuutta- sekä tietty tuottaa sitä hurmiota (Stendahlin syndrooma). Hurmio jäi kokematta mutta valtavan vaikutuksen teki se into, voima ja uudella tavalla tekeminen mikä Picasson uraa ohjasi seitsämänkymmentä vuotta.

Jos mestari olisi tehnyt kuten on aina tehty, tai kuten on ”oikein” ja soveliasta, olisi maailma paljon köyhempi ja taide totaalisen erilaista. Samaa ennakkoluulotonta edelläkävijyyttä tarvitaan tarvitaan kaikilla elämän aloilla. Luovuus, intohimo, innovaatiot, niillä maailma pyörii.

Ennakkoluulotonta ja rohkeaa uutta vuosikymmentä kaikille!